Vanha ihminen yksin yhteisössä - tutkimuskohteena tehostettu palveluasuminen

Julkaistu 4.10.2016 - 09:34

Vanhustenhoidon julkisuuskuvakin voi vähentää vierailuja palvelutaloon

Vanhojen ihmisten yksin kotona asuessaan kokema yksinäisyys ei välttämättä helpotakaan heidän muuttaessaan ympärivuorokautiseen hoitoon, osoittaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksen yhteistutkimus.

Kun kotona yksin asunut vanha ihminen muuttaa tehostetun palveluasumisen palvelutaloon, sekä hänellä itsellään että hänen läheisillään saattaa olla odotus, että ainakaan uudessa asuinpaikassa ei tarvitse kokea yksinäisyyttä – onhan siellä henkilökuntaa ja muita asukkaita paikalla ympärivuorokautisesti.

”Yksinäisyys saattaa kuitenkin tuntua jopa entistä voimakkaampana silloin, kun ympärillä on muita ihmisiä, mutta syystä tai toisesta heihin ei saa luotua syvällistä yhteyttä”, sanoo väitöskirjatutkija Jari Pirhonen Tampereen yliopistosta.

Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja asukkaita haastattelemalla eteläsuomalaisessa tehostetun palveluasumisen palvelutalossa vuosina 2013–2014.

Tutkimuksessa asukkaiden kokemalle yksinäisyydelle löytyi monenlaisia taustatekijöitä, jotka liittyivät asukkaisiin itseensä, toisiin ihmisiin palvelutalossa sekä tehostetun palveluasumisen rakenteisiin ja käytäntöihin. Erilaiset taustatekijät eivät kuitenkaan yleensä esiintyneet selvärajaisina, vaan sekoittuivat toisiinsa ja yksinäisyyden kokeminen oli siten usean tekijän yhteistulosta.

”Oma heikentynyt toimintakyky saattoi olla syynä siihen, että ihminen eristäytyi omaan huoneeseensa, vaikka kaipailikin siellä seuraa. Toisaalta eristäytymiseen saattoi johtaa myös se, että toiset asukkaat koettiin liian erilaisina. Joskus eristäytyminen olikin talon käytännöistä johtuvaa eristämistä, kun itse liikkumaan kykenemättömät asukkaat tuotiin toisten seuraan vain kerran päivässä, yleensä lounasaikaan. Näin he olivat joka tapauksessa illat yksin huoneessaan, vaikka olisivatkin halunneet toisten seuraan”, Pirhonen kertoo.

Sekä asukkaat että henkilökunta kokivat, että henkilökunnan työtahti oli liian tiukka, vaikka hoitajamitoitus talossa oli nykyisten valtakunnallisten suositusten mukainen.

”Henkilökunta murehti sitä, että kaikki työaika tuntui menevän perushoitotyöhön, jolloin asukkaiden kanssa seurusteluun ja yhdessäoloon hoitotilanteiden ulkopuolella ei jäänyt aikaa.”

”Aiemman tutkimuksen mukaan kokemus siitä, että työtään ei voi hoitaa niin hyvin kuin haluaisi johtaa helposti uupumiseen tai ainakin heikentyneeseen motivaatioon. Osa asukkaistakin koki, että hoitajat eivät olleet kiinnostuneita heistä ihmisinä ollenkaan, vaan kommunikaatio rajoittui hoitamiseen liittyviin asioihin.Yksinäisyyden tunne voikin johtua siitä, että ihmistä ei nähdä yksilönä ja persoonana. Voi vain arvailla, millaiseksi tilanne muuttuu, jos kaavailtu hoitajamitoitussuosituksen lasku menee läpi”, Pirhonen huomauttaa.

Myös elämässä aiemmin solmittujen suhteiden heikentyminen tai puuttuminen aiheutti yksinäisyyden kokemusta. Useampikin harmitteli sitä, että vanhat ystävät eivät olleet tulleet käymään palvelutalossa useista kutsuista huolimatta.

”Yksinäisyys palvelutalossa voi osittain olla seurausta vanhustenhoidon julkisuuskuvasta. Etenkin kotona vielä asuvat vanhat ihmiset saattavat vierastaa palvelutaloja ja muita ympärivuorokautisen hoidon paikkoja. Aiemman, yli 90-vuotiaita kotona asuvia ihmisiä koskevan tutkimuksemme mukaan niitä jopa pelätään. Silloin siellä ei myöskään mielellään vierailla”, sanoo Pirhonen.

Tutkimuksessa keskityttiin yksinäisyyden kokemukseen, mutta asukkaat myös löysivät ystäviä palvelutalosta, hoitajien kanssa muodostui hyviä ja luottamuksellisia suhteita ja osalla asukkaista oli paljonkin kontakteja talon ulkopuolelle.

”Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että yksinäisyys palvelutalossa voi olla monin tavoin erityislaatuista verrattuna muuhun yksinäisyyteen. Erilaiset yksinäisyyden taustatekijät pitää tietää, ennen kuin on mahdollista luoda yksinäisyyttä palveluasumisessa ehkäiseviä toimintamalleja. Yksinäisyys vähentää kuitenkin aina kokijansa elämänlaatua”, Pirhonen tiivistää.

Tutkimusartikkeli:
Pirhonen J., Tiilikainen E. ja Lemivaara M. Yksin yhteisössä - tutkimuskohteena tehostettu palveluasuminen. Gerontologia, 30(2), 119–130.

Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Jari Pirhonen, 050 318 7336, jari.pirhonen@uta.fi

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 4.10.2016