Uusi teknologia mullistaa teatteria

Julkaistu 30.11.2016 - 09:08
Samuli Hytönen/ Kuva: Jonne Renvall
Samuli Hytönen on ratkaisevassa roolissa Tampereen näyttelijäkoulutuksen teknologian takana. Tekniset visiot innostavat häntä, mutta samalla hän muistuttaa, että teatteri ja näyttelijäkoulutus ovat paljon muutakin kuin vain teknologiaa. Kuva: Jonne Renvall

Nätyn verkko-opetus pääsee pian lähes viiveettömään etäyhteyteen

Uuden teknologian odotetaan mullistavan teatteria ja sen opetusta lähivuosina, kun virtuaaliesitykset ja 360-asteinen 3D-todellisuus tulevat käyttöön.

– Teknologia asettaa teatterille todella kiinnostavia haasteita. Me emme tiedä siitä vielä paljoakaan, sanoo Tampereen näyttelijäkoulutuksen Nätyn tekninen suunnittelija Samuli Hytönen.

Hytönen on ollut ratkaisevassa roolissa Shakespeare-verkko-opetushankkeessa, jossa Tampereen ja Coventryn yliopistojen näyttelijäopiskelijat harjoittelevat ikään kuin samalla näyttämöllä etäyhteyden kautta.

Shakespearen Coriolanus-näytelmän harjoitukset vietiin alkuvuodesta läpi videoneuvottelutekniikalla, jossa äänen viive Suomen ja Britannian välillä oli puolen sekunnin luokkaa. Se tarkoittaa, että tanssiaskeleet eivät lähteneet vielä ihan yhtäaikaisesti ja samaan tahtiin yhteyden molemmissa päissä.

Hytönen iloitsee siitä, että ensi vuoden keväällä opiskelijat pääsevät harjoittelemaan Kuningas Lear -näytelmää uudella kuitutekniikalla, jossa viive saadaan puristettua muutamaan millisekuntiin. Teknologinen hyppäys on merkittävä.

Etäharjoituksen
aitous yllätti

Yhteinen harjoitusnäyttämö Tampereen ja Coventryn kesken syntyy siten, että molemman yliopiston harjoitusnäyttämölle pystytetään projisointipinta, joka on Hytösen sanojen mukaan kuin ikkuna tilassa. Kamerat kuvaavat tämän ikkunan edessä olevia näyttelijöitä niin, että vastapuoli näkee heidät melkein oikean kokoisina.

Tuleeko tästä oikeasti se tunne, että ollaan samassa huoneessa?

– Se tulee joiltain osin, mutta kyllä sen tiedostaa, että tässä ollaan yhteydessä tekniikan välityksellä, Hytönen sanoo.

Vaikutelma muuttui, kun näytelmäharjoitus käynnistyi.

– Se yllätti minut täysin, kun kohtausharjoittelu lähti käyntiin. Se toimi uskomattoman hyvin. Kommunikaatio lähti pelaamaan ja teknologia riitti. Syntyi ihan aito vuoropuhelu kuin oltaisiin samassa tilassa harjoittelemassa. Hämmästelin ja uppouduin täysin sen kohtausharjoittelun seuraamiseen.

Tuliko lumous tekniikasta vai teatterilaisista?

– Se oli yhdistelmä kaikkea. Ei teknologia sinänsä ollut mitenkään lumoavaa. Semmoinen teknologinen tunne siinä oli, että tiedetään, ettei olla samassa tilassa mutta kommunikaatio toimi hyvin, homma eteni, kohtaus kehittyi ja jännite syntyi.

Tanssiaskeleet
osuvat kohdilleen

Shakespeare-harjoitusta sujuvampaan etäyhteyteen päästiin Tutkivan teatterityön keskuksen hankkeessa, jossa rakennettiin reaaliaikainen yhteys Tampereen, Tukholman, Maarianhaminan ja Norjan Lillehammerin välille. Hanke osoitti, että viiveetön yhteys on avainasia vuorovaikutuksen syventämiselle.

Samuli Hytönen kiittelee Tampereen Teatterimontun muutaman vuoden takaista remonttia, jossa rakennettiin nyt hyödyllisiksi osoittautuneet kuituyhteydet.

Vuodenvaihteessa aloittava viestintätieteiden tiedekunta on hankkimassa kuituteknologiaan perustuvaa mediareititintä. Tukholman Riksteatternissa sellainen jo on. Jos muutkin yhteistyökumppanit hankkivat samanlaiset laitteet, voidaan päästä lähes viiveettömään yhteyteen, joka Hytösen sanojen mukaan on niin reaaliaikainen kuin voi kuituteknologialla päästä. Yhtäaikaiset tanssiaskeleet alkavat silloin osua jo kohdilleen.

Ensi kevään Kuningas Lear -harjoituksissa on tarkoitus käyttää samaa protokollaa, jota Yleisradio käytti Rion olympialaisissa ja käyttää tulevissa hiihdon MM-kisoissa.

Mikä siinä on parempaa nykyiseen verrattuna?

– Se että me jutellaan suoraan reaaliaikaisesti, meillä on vain skriini välissä. Se tuottaa ihan uudella tavalla sen tunteen, että ollaan samassa tilassa.

Missä menee raja? Miten näytelmien pussauskohtaukset onnistuvat?

– Siinä skriinissä se raja varmaan menee. Seuraava [tekninen] hyppy onkin sitten vähän isompi, Hytönen naurahtaa.

Etäyhteydet tarjoavat
kaupallista potentiaalia

Kuningas Learin avulla on tarkoitus ensi keväänä tutkia, miten etäyhteysharjoittelu voidaan yhdistää live-harjoitteluun, kun coventrylaiset tulevat harjoittelemaan Tampereelle etäjakson jälkeen.

Samuli Hytönen uskoo, että Tampereella testattavalla teknologialla on myös kaupallista potentiaalia kansainvälisessä teatterituotannossa, kun harjoittelujaksoja voidaan hoitaa entistä sujuvamman etäyhteyden kautta.

Harjoituksiin voidaan liittää useampiakin kuin vain kaksi paikkakuntaa. Kalliita harjoittelujaksoja voidaan korvata edullisemmilla etäratkaisuilla. Matkustamiset ja aikataulujen sovittelut helpottuvat huomattavasti.

– Valtavan kiinnostava kenttä liittyy juuri tähän, kun saadaan virtuaaliesitysten maailmaan liitettyä vielä 360 asteen 3D-todellisuus ja ruvetaan välittämään tietoa kuituyhteyksien kautta, Hytönen ihastelee näkymiä.

Aukeaa tulevaisuuden visioita, joissa katsoja voisi istua datalasit päässään kotonaan ja valita näkymiä. Ääni ja kuva voisivat tulla useammastakin eri paikasta ja liittyä yhteen vasta katsojan laitteessa.

– Urheilupuolella näitä on jo kokeiltu. Englannissa on kokeiltu tätä kakkulakatsomista sillä tavalla, että katsoja valitsee erilaisia näkymiä katsomosta sen mukaan, paljonko hän on valmis niistä maksamaan. Jos maksat vähiten, pääset sille yhdelle jakkaralle.

Suomalaiset tarttuvat
uuteen teknologiaan

Kuluttajat näkevät lähivuosina valtavan murroksen, kun uudet laitteet tulevat markkinoille.

– Nämä 360-jutut tulevat räjähtämään käsiin lähivuosina. Digitaaliympäristössä tulee tapahtumaan teatterin saralla varmasti ihmeellisiä asioita seuraavan 10–20 vuoden aikana. On mielenkiintoista olla tämmöisessä hommassa, Samuli Hytönen iloitsee.

Valosuunnittelu ja näyttämövisuaalisuus ovat Hytösen mukaan kantavia voimia, jotka ovat tuoneet suomalaisille jalansijaa ja merkittävää näkyvyyttä maailmalla.

– Suomessa uuteen teknologiaan on tartuttu todella hanakasti. Muualla Euroopassa on oltu enemmänkin siinä perinteisemmässä visuaalisuudessa kiinni. Täällä Suomessa taas on jotain videoprojisointia ja muuta lähdetty heti kehittelemään. Uskoisin, että se on suomalainen käyntikortti. 90-luvun pioneerivaiheessa etenkin suomalainen tanssiteatteri valloitti maailmaa. Nykyään Euroopassakin ollaan jo samoilla viivoilla.

Teatteri ei ole
pelkkää tekniikkaa

Uusi teknologia innostaa Samuli Hytöstä visioimaan, mutta samalla hän varoo liiasta teknologisoinnista.

– Saatan antaa meidän opetuksesta lähes kauttaaltaan korkeateknologisen kuvan. Voisin tarkentaa, että tokihan suuri osa näyttelijäkoulutuksesta on myös ihan näyttelijäntyön perustekniikoiden opetusta, tekstin kanssa työskentelyä ja dramaturgiaa.

Nätyn tekniikka- ja tuotantotiimin kautta opiskelijat saavat käsityksen siitä, millaisen teatteritekniikan lomaan he aikanaan sukeltavat, vaikka heidän työnsä on pitkälti vapaata teknologian yksityiskohdista.

Tekniikan mies Samuli Hytönen sanoo, että nykyisin hän pystyy jo katsomaan teatteria kiinnittämättä koko ajan huomiota siihen, millaisella tekniikalla esitys on toteutettu.

– Aika vapaasti voin jo katsoa teatteria, mutta nuorempana en pystynyt. Jokainen kohtaus piti analysoida sen teknologisen ratkaisun kannalta.

Nätyssä Hytönen on oppinut, että yksin ei pärjää tekniikan kanssa.

– Onneksi tässä talossa on paljon porukkaa, jolta on saanut jeesiä tonttien yli. Innostusta on aika paljon, hän kiittelee.

Teksti: Heikki Laurinolli

Lue myös: Tampereen näyttelijäkoulutus saa tunnustusta