Twiittaaminen aktivoi televisionkatsojaa

Julkaistu 19.1.2016 - 16:31
pekka isotalus
Professori Pekka Isotalus toivoo, että Twitterin avulla nuoretkin saataisiin mukaan politiikkaan. Kuva: Hese Pölönen.

Millaisia vaikutelmia puolueiden puheenjohtajista rakentuu twiittien perusteella? Miten suomalaiset osallistuvat vaalikeskusteluihin ja millaisin twiitein? Miten livetwiittaus heijastuu vaalikeskusteluista raportoiviin lehtijuttuihin? Vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin kuullaan perjantaina 29.1. viestinnän, median ja teatterin yksikkö järjestämässä Twitter-seminaarissa.

Vastaavan laajuista aiheen tutkimusseminaaria ei Suomessa ole ennen järjestetty. Esitelmöijinä on Twitter-tutkijoita sekä väitöskirjantekijöitä kahdeksasta yliopistosta. Näkökulmia Twitteriin on sitäkin enemmän: seminaarissa ovat esillä ainakin politiikan, viestinnän, vuorovaikutuksen, journalismin, teknologian, urheilun, sukupuolen ja katastrofien näkökulmat.

Suomalaistwiittaajat ottavat kantaa

Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus avaa seminaarin yhdessä tutkija Annina Elorannan kanssa. He kertovat tuloksia Livetwiittaaminen vaalikeskusteluissa -tutkimusprojektista, joka päättyi tammikuussa.

– Näyttää siltä, että tavallisin muoto vaalikeskustelutwiitille Suomessa on kantaaottava, sanoo Isotalus.

– Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on löytynyt paljon referoivia twiittejä, eli toistetaan sitä mitä vaalikeskustelijat ovat sanoneet. Toki meidänkin tutkimuksessamme löytyy referointia sekä kysymyksiä ja huumoria.

Livetwiiteissä kommentoidaan paljon myös keskusteluiden osanottajia, tavallisesti puolueiden puheenjohtajia, ja kommenttien paljoudesta johtuen puheenjohtajista muodostuu erilaisia vaikutelmia.

– Analysoimassamme MTV:n vaalikeskustelussa twiittaajien mielipide oli, että Paavo Arhinmäki oli ”öykkäröivä”, Päivi Räsänen ja Carl Haglund taas yllättivät yleisön positiivisesti. Silloinen pääministeri Alexander Stubb keräsi eniten kommentteja, mutta ne olivat myös sisällöltään kaikkein ristiriitaisimpia, kertoo Isotalus tutkimuksensa tuloksista.

Tuhansien keskustelijoiden areena

Vaikka keskustelu on vilkasta, se on selvästi vinoutunutta.

Twitter on Suomessa vielä melko pieni sosiaalisen median sovellus. Suomalaisista Twitterin käyttäjistä noin 50 000 julkaisee sisältöä kerran viikossa tai useammin. Facebookissa puolestaan on lähes puolet suomalaisista, noin 2,4 miljoonaa. Vuoden 2015 eduskuntavaalien aikana keskustelu Twitterissä oli kuitenkin laajempaa kuin koskaan aiemmin.

– Yksittäisiä twiittaajia oli eräänkin vaalikeskustelun aikana jopa 3200. Äänestäjämääriä ajatellen se on toki vähän, mutta voi miettiä, missä muualla kolmetuhatta ihmistä kommentoi ja keskustelee samanaikaisesti, Isotalus sanoo.

– Livetwiittaaminen kasvattaa koko ajan suosiotaan. Jotkut tutkijat sanovat viime eduskuntavaaleja ”hashtag-vaaleiksi”, sillä #vaalit2015 oli paljon käytössä.

Livetwiittaamista ei kuitenkaan voi sanoa kansalaiskeskustelun muodoksi, sillä se tavoittaa niin rajallisen joukon ihmisiä. Siinä on kuitenkin kansalaiskeskustelun piirteitä ja potentiaalia.

Vaikka Livetwiittaaminen vaalikeskusteluissa -projektissa ei analysoitu itse twiittaajia, on kuitenkin huomattu, että twiittaajat pyrkivät olemaan mielipidevaikuttajia esimerkiksi puheenjohtajien suhteen. Twiittaajat ovatkin usein puolueaktiiveja ja toimittajia.

– Vaikka keskustelu on vilkasta, se on selvästi vinoutunutta, sillä se ei tavoita kaikkia kansalaisia eikä kaikkia puoluekantoja tasapuolisesti. Twitterissä painottuvat selkeästi pääkaupunkiseudulla suositut puolueet, eli Kokoomus, Vasemmisto ja Vihreät, kertoo Isotalus.

Kiteyttäminen vaatii erityistä tarkkaavaisuutta

Voisi kuvitella, että kahteen näyttöruutuun keskittyminen vaikeuttaisi seuraamista huomion jakautuessa kahteen mediaan. Tutkimustulokset kertovat kuitenkin päinvastaista.

– Ihmiset itse asiassa seuraavatkin ohjelmaa intensiivisemmin ja ovat siihen sitoutuneempia livetwiitatessaan. Jos aikoo twiitata ohjelman kulusta, sitä täytyy myös prosessoida vahvemmin ja kuunnella tarkkaavaisesti, jotta voi kiteyttää sanottua, Isotalus sanoo.

Mielipiteiden vaihtaminen ja muiden näkemysten havaitseminen tuo televisio-ohjelmien seuraamiseen uutta ulottuvuutta pelkän passiivisen katsomisen sijaan.

– Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, että kun kerran alkaa tehdä näitä kahta yhtä aikaa, on hankalaa enää pelkästään katsoa ohjelmia! Katsominen on paljon kiinnostavampaa livetwiitatessa, Isotalus kertoo.

Livetwiittaaminen on viime vuosina laajentunut televisio-ohjelmista myös tapahtumiin, kuten kasvuyritystapahtuma Slushiin. Myös seminaareista twiitataan jonkin verran – Twitter-seminaarillakin on luonnollisesti oma hashtaginsa #twitsem.

Teksti: Satu Saari

Seminaari on maksuton, mutta osallistujia pyydetään ilmoittautumaan viimeistään 22.1. osoitteeseen annina.eloranta@uta.fi. Seminaarin ohjelman löydät täältä.