Tampereen lastentautien tutkimustyölle tunnustusta

Julkaistu 14.11.2018 - 07:45
Kalle Kurppa/ Kuva: Jonne Renvall
Palkittu Kalle Kurppa kiittelee ohjaajiaan innostuksesta, joka on kantanut pitkälle ja jota hän haluaa jakaa eteenpäin. – Jättiläisten olkapäillä on helppo seisoa, Kurppa sanoo.

Kalle Kurppa sai ansioituneen nuoren tutkijan palkinnon Helena ja Niilo Hallmanin rahastolta

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Tamperelainen lastenlääkäri, dosentti Kalle Kurppa on saanut vuoden 2018 Helena ja Niilo Hallmanin rahaston palkinnon, jonka Lastentautien tutkimussäätiö jakaa joka toinen vuosi suomalaiselle, kansainvälisesti ansioituneelle nuorelle tutkijalle.

– Palkinto on tosi iso asia, vaikka en itselleni kaipaa glooriaa. Se palkitsee, että tekee uusia löydöksiä ja voi ihan oikeasti auttaa lapsia, mutta kyllä se vetää nöyräksi, että saa tällaisen palkinnon, Kurppa sanoo.

Helena ja Niilo Hallmanin henkinen perintö on merkittävä, sillä Niilo Hallman on Arvo Ylpön lisäksi luonut käytännössä Suomeen lastentautien hoitojärjestelmän.

– On mahtavaa, että oma nimi liitetään siihen perintöön. On hienoa myös Tampereen yliopiston ja yliopistollisen sairaalan kannalta, että tänne saadaan tällaisia palkintoja. Se on todistus siitä, että täällä tehdään pitkäjänteistä ja hyvää työtä. Tämä palkinto heijastaa sitä, että me olemme ihan oikeasti pystyneet parantamaan potilaiden ja lasten terveyttä merkittävästi.

Palkinto myönnettiin nimenomaan nuorelle, kansainvälisesti ansioituneelle tutkijalle. Kuinka nuori Kalle Kurppa onkaan?

– Nuoruus on suhteellinen käsite. Ei tässä enää mitään nuoria olla. Olen 44-vuotias, mutta tutkijana se on vielä nuori ikä.

Kalle Kurppa toimii tällä hetkellä tutkijana Tampereen yliopiston lasten terveyden tutkimuskeskuksessa. Tammikuun alusta 2019 alkaen hän työskentelee Tampereen yliopiston lastentautiopin vs. professorina ja Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikan vs. apulaisylilääkärinä.

Tampereen keliakiatutkijat
maailman huipulla

Kalle Kurppa on yksi Tampereen keliakiatutkijoista, jotka lääketieteen tutkimusta seuraava Expertscape-sivusto arvioi äskettäin yhdeksi maailman parhaista. Kurppa rankattiin huipulle yhdessä Katri Kaukisen, Markku Mäen, Katri Lindforsin ja Pekka Collinin lisäksi.

Tampereen yhdeksi menetystekijöistä Kurppa nimeää sen, että aikuiskeliakian tutkijat tekevät läheistä yhteistyötä Kurpan edustamien lastentautien tutkijoiden kanssa.

– Suomessa on ollut jo pitkään ajatus, että ei kannata eriyttää vaan me teemme hienoa yhteistyötä keliakian tutkimuksessa. Muualla maailmassa tällaista on aika vähän. Me olemme sen vuoksi päässeet huipulle.

Lapsia tutkivien ja aikuispotilaita tutkivien yhteistoiminta perustuu Kurpan mukaan ajatukseen ihmisen koko elämänkaaresta. Keskittyminen vain jompaan kumpaan rajaisi näkymää.

– Lapsethan muuttuvat jossakin vaiheessa aikuisiksi, ja sen takia on hyvin tärkeä ymmärtää, mitä molemmissa vaiheissa tapahtuu.

Pitkäjänteistä
tutkimusta

Yksi Tampereen keliakiatutkimuksen menestyksen taustatekijöistä on se, että täällä tutkimusta on rakennettu pitkäjänteisesti jo emeritusprofessori Jarmo Visakorven ajoista. Hänen työtään ovat jatkaneet Markku Mäki, Pekka Collin ja Katri Kaukinen.

– Meillä tällainen sukupolviajattelu on vahvaa. Täällä pyritään hyvin systemaattisesti jatkamaan jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa aloitettuja projekteja. Sen ansiosta meillä on hyvin isoja potilassarjoja ja hyvin pitkä perspektiivi, kun taas muualla maailmassa tähän tautiin [keliakia] on herätty vasta 2000-luvulla. Ne tulevat jälkijunassa ja niillä on siinä opettelemista.

Yhdeksi menestyksen selittäjäksi Kurppa laskee myös suuren innostuksen, jonka hän kertoo saaneensa ohjaajiltaan Markku Mäeltä ja Katri Kaukiselta.

– Ohjaajieni suosittelemana lähdin kovin aikaisin luomaan kansainvälisiä yhteyksiä ja olen alkanut ohjata nuoria väitöskirjantekijöitä ja sitä kautta rakentamaan intoa tutkimustyöhön. Tietenkin näillä jättiläisten olkapäillä on helppo seisoa. Se auttaa, että Tampereella on vahva perintö tukena.

Kurppa haluaa omassa työssään jakaa innostuksen paloa eteenpäin.

– Olen pyrkinyt innostamaan hurjasti seuraavaa sukupolvea, että kyllä me Suomessa pärjätään. Ei tarvitse pelätä. Tehdään kansainvälistä yhteistyötä, ja se onkin ollut hedelmällistä tähän saakka.