Tampereen koulutusuudistus sai hyvän arvion

Julkaistu 27.1.2017 - 12:10
Harri Melin/ Kuva: Jonne Renvall
Harri Melin iloitsee siitä, että professorit, lehtorit ja opiskelijat ovat ottaneet koulutusuudistuksen hyvin vastaan. Ongelmaksi hän tunnistaa identiteetin ja yhteisöllisyyden haasteen. Kuva: Jonne Renvall

Koulutusvararehtori Harri Melin on tyytyväinen mutta löytää parannettavaakin

Ulkoinen arviointiryhmä katsoo Tampereen yliopiston onnistuneen hyvin vuosina 2010–2015 toteutetussa koulutusuudistuksessa. Ryhmän mukaan Tampereella tehty työ on ”kansallisesti edelläkäyvää” ja yliopistoyhteisö näyttää sitoutuneen uudistuksiin laajasti.

– Pitää olla tyytyväinen, mutta onhan meillä paljon petrattavaakin. Olennaisin onnistumisen juttu on se, että meidän väki, professorit, lehtorit ja opiskelijat, ovat ottaneet tämän uudistuksen hyvin vastaan, sanoo opetuksesta vastaava vararehtori Harri Melin.

Arviointiryhmän suositukset ovat Melinin mielestä ”kamalan arvokkaita”, vaikka suuria yllätyksiä hän ei arvioraportista löytänytkään.

– Emme olisi itse ihan kaikkea hiffanneet. Me katsomme liian läheltä monia asioita.

Oppiaineista
tutkinto-ohjelmia

Harri Melin oli vararehtorina käynnistämässä koulutusuudistusta vuonna 2010, jolloin Tampereen yliopisto päätti rehtori Kaija Hollin johdolla toteuttaa ison loikan koulutuksessa.

– Meillä oli paljon pieniä päällekkäisiä koulutusohjelmia, joissa opetettiin samoja asioita vierekkäisissä huoneissa, Melin kertoo.

Toteutettiin koulutusuudistus, jossa oppiaineita koottiin yhteen ja muodostettiin tutkinto-ohjelmia. Uudistuksen avainsanoja olivat laaja-alaisuus ja osaamisperustaisuus. Ensimmäiset opiskelijat uusissa kandidaatin tutkinto-ohjelmissa aloittivat vuonna 2012. Heti uudistuksen alussa oli selvää, että työn valmistuttua teetetään ulkopuolinen arviointi.

Sosiologian professorina Harri Melin tuntee hyvin sosiaalitieteet, joissa monet epäilivät oman oppiaineensa identiteetin katoavan, kun sosiologia, sosiaalipsykologia ja sosiaalipolitiikka saavat yhteisen kandiohjelman. Epäilyt hälvenivät nopeasti.

– Muutama vuosi kun mentiin tätä uutta yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelmaa, niin kukaan enää halunnut palata takaisin.

Laaja-alaisuus osoittautui järkeväksi malliksi niin yhteiskuntatieteissä, hallintotieteissä kuin kauppatieteissäkin. Suoraan ammattiin johtavat professionaaliset alat kuten lääketiede jäivät laaja-alaisuuden ulkopuolelle.

Osaamisperustaisuus
uraauurtava asia

Laaja-alaisuuden ohella oli osaamisperustaisuus uudistuksen toinen iskusana, jonka onnistumista Harri Melin pitää valtakunnallisestikin uraauurtavana asiana.

– Vähän liioitellen sanottuna aikaisemmin jokaisella proffalla piti olla oma oppiaine, jonka tenttikirjat professori poimi omasta kirjahyllystään. Nyt työryhmät miettivät ensin, mitä maisterin pitää kullakin alalla osata. Sen jälkeen katsotaan, miten se osaaminen tuotettaisiin. Nyt mietitään osaamista kokonaisuutena. Uusi ajattelu on omaksuttu hyvällä tavalla. Tässä Tampereen yliopisto on valtakunnassa ihan terävintä kärkeä, Melin sanoo.

Jo uudistuksen alkuvaiheessa kävi ilmi, että lähes kaikissa oppiaineissa oli samanlaisia ajatuksia osaamisesta ja valmiuksista. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot katsottiin tärkeiksi kaikilla aloilla. Paljastui myös, että oppiaineiden välillä oli suuria eroja siinä, millaisia valmiuksia opiskelijoille annettiin.

Koulutusuudistuksessa kaikille opiskelijoille haluttiin taata tietyntasoiset vieraan kielen ja myös äidinkielen opinnot eli ns. geneeriset taidot, jotka myös arviointiraportti nostaa esiin. Eroja on edelleen tutkinto-ohjelmien välillä.

Melin pitää luontevana, että tietyt erot säilyvät vaikkapa lääketieteen ja yhteiskuntatieteen välillä. Kaikkia ei hänen mukaansa tarvitse laittaa samaan muottiin.

– Yhteiskunta- ja humanistiset tieteet eroavat yhä erityistä osaamista vaativista aloista. En näe, että ihan kaikissa tarvitsee tuottaa samaa lauantaimakkaraa. Voi siellä olla meetvurstiakin klöntteinä seassa, Melin vertaa.

Kandin tutkintoa
ei vielä tunneta

Arviointiryhmä pitää laaja-alaisten korkeakoulututkintojen haasteena sitä, että yhteiskunta ja työelämä eivät vielä riittävästi tunnista alempaa korkeakoulututkintoa eli kandidaatin tutkintoa.

Harri Melin pitää ongelmaa työmarkkinoiden valtakunnallisena kysymyksenä, jota yliopisto ei voi ratkaista.

Yliopistolaitos on perinteisesti kouluttanut maisterin tutkintoa edellyttäviä asiantuntijoita. Vaatimus ylemmästä korkeakoulututkinnosta on iskostunut syvälle sekä julkisen että yksityisen sektorin henkilöstön pätevyysvaatimuksiin.

– Meillä ei ole työmarkkinoita kandidaatteja varten, enkä ole ihan varma, pitääkö tämä tilanne kokonaan murtaa, Melin arvioi.

Melin löytää Tampereen yliopistosta kaksi koulutusalaa, joilla työmarkkinat vetävät opiskelijoita jo kandivaiheessa. Toinen niistä on tietojenkäsittely, jossa on ollut vaikeuksia saada aikaan maisterin tutkintoja.

Luokanopettajilta vaaditaan maisterin tutkinto, mutta varhaiskasvatuksen opiskelijat lähtevät töihin jo kandidaatteina. Maisteriksi saakka opiskelevat pääsevät usein päiväkodin johtajiksi, vaikka palkka ei työn vaativuudesta huolimatta ole paljonkaan parempi.

Myös journalistikoulutus on hyvän työllisyyden vallitessa ollut ala, josta opiskelijat lähtevät töihin jo kandivaiheessa. Sosiologit sen sijaan työllistyvät tutkijoiksi vasta maisterin tutkinnon jälkeen.

– Ei meillä ole kandien työmarkkinoita kuin muutamilla aloilla. Ei yliopisto voi tälle tehdä yhtään mitään. Vaikka laittaisimme lehteen koko sivun ilmoituksen viikon ajaksi, niin ei tämä asia muutu mihinkään.

Suosituspaketteja
opiskelijoille

Opiskelijoille tarjotaan runsaasti ohjausta, mutta silti he valittavat ohjauksen vähäisyyttä. Arviointiryhmän mukaan kyse on kohtaanto-ongelmasta.

Harri Melin ei ylläty ohjauskritiikistä. Ongelma liittyy valinnanvapauteen eli vapaaseen sivuaineoikeuteen, joka uudistuksen jälkeen tunnetaan nimellä valinnaiset opinnot.

– Valinnan vaikeus on sama kuin menet Prismaan tai Sittariin valitsemaan jogurttia. Meillä on liikaa vaihtoehtoja opiskelijoille, ja opiskelijoilla ei ole riittävästi tietoa niiden seurauksista.

Melin kannattaa arviointiryhmän ehdotusta suosituspaketeista, joilla helpotettaisiin valintojen tekemistä.

Eikö suositusten tekeminen sodi valinnanvapautta vastaan?

– Tämä on erittäin vaikea, kun koulutusuudistus on vielä ruokkinut sitä. Päällekkäisiä kursseja on poistettu ja tilalle on tarjottu opiskelijoille enemmän vaihtoehtoja kuin aikaisemmin. Ähkyhän siitä tulee.

Melin sanoo, että yliopiston ei kannattaisi tehdä Ruotsinlaivan puffet-pöytää vaan mieluummin tarjota gourmet-aterioita. Hänen oma tulkintansa on, että edelleen tehdään liikaa puffet-pöytää ja gourmet on harvassa.

– Sanon opetusta väheksymättä, että opettakaa vähemmän. Mieluummin vähemmän ja laadukasta kuin ähkyyn asti opettamista. Se on vaikeata. Valitetaan, että hukutaan opetukseen, mutta kun kehotetaan opettamaan vähemmän, niin keksitään kymmenen syytä, miksei se käy.

Tampere uskoo
vetovoimaansa

Tampereen yliopisto on tunnettu, arvostettu ja suosittu. Koulutuksen arviointiryhmä sanoo vetovoimatekijöiden olevan nyt kunnossa, mutta suosion jatkumisesta se esittää varauksia.

Harri Melin ei ole huolissaan opiskelijarekrytoinnista. Hän uskoo Tampereen säilyvän vetovoimaisena ja Tampere3:n vielä parantavan tilannetta.

– Kaikki radat johtavat Tampereelle. Tampere on Suomen suosituin asuinpaikka. Täällä on 35 000 opiskelijaa. Melkein kaikki täällä on kävelymatkan päässä. Täällä on hyvä kulttuuri, hyvät baarit ja paljon nuoria. Sitä paitsi tämä on sellainen yliopisto,  joka pelittää, Melin luettelee.

Kansainvälinen opiskelijamarkkinointi on vaativa tehtävä, jossa Melinin mukaan pitää tehdä aktiivisesti työtä. Kansainvälisten maisteriohjelmien haussa Tampereen yliopisto menestyi loistavasti, kun se ainoana yliopistona kasvatti hakijamääräänsä lukukausimaksuista huolimatta.

– Meillä kävi tässä haussa hirvittävän hyvin, mutta siihen ei nyt kannata liikaa tuudittautua. Olennaista on se, kuinka paljon opiskelijoita aloittaa maksullisissa ohjelmissa syksyllä. Silloin nähdään, miten tässä oikeasti käy. Tämä ensimmäinen vuosi on opettelua, vasta tulevat vuodet näyttävät todellisen suunnan.

Yhteisöllisyyden
haaste edessä

Koulutusuudistus on arviointiryhmän mielestä onnistunut pedagogisen johtamisen kannalta. Epätietoisuutta vallitsee silti vastuista ja tehtävistä.

Harri Melin sanoo, että kysymys on identiteeteistä. Aiemmin ihmiset identifioituivat sosiologian, politiikan tutkimuksen tai kirjallisuuden kahvihuoneeseen. Uudistuksen jälkeen ei samanlaista kahvihuonetta ole aina löytynyt.

Oma yksikkö oli ennen parin professorin ja muutaman lehtorin oppiaine. Nyt tilalla on kymmenien professoreiden ja lehtoreiden tutkinto-ohjelmia.

– Jos henkilökuntaa on kuuden sijasta 60, niin lähiyhteisöjen ja esimiehyyksien selkeys ei ole yksinkertaista. Tässä on oppimista ja työn tekemistä.

Melin sanoo, ettei hänellä ole patenttiratkaisua, mutta yhteisöllisyyden haasteen hän tunnistaa ongelmaksi.

– Identiteetin ja yhteisöllisyyden haaste on jotakin, jonka kanssa näissä isoissa ohjelmissa täytyy edelleen tehdä töitä.

Teksti: Heikki Laurinolli

Koulutusuudistuksen suunta : Tampereen yliopiston koulutuksen ulkoinen arviointi 2015-2017